Luontoretki Myllyjärvi-Gillermossen 550v.kohde la30.7.2011 klo930-1130 Osallistujia 43
Kuluvan viikon torstain HS:ssa oli lyhyt artikkeli tulevasta retkestä uutena kohteena Espoon Ympäristökeskuksen kesäretkitarjonnassa. Kohteina tarkemmin määriteltynä lienee oikein puhua Myllyjärven vanhemman suojelualueen (1982) laajennusosasta Hepolammen eteläkärjen tuntumaan suo-osalle ja lisäosista Myllyjärven länsipuolelle. Gillermossenin suo jää Velskolantien länsipuolelle yhdistyen Nuuksion vanhempaan suojeluosaan. Gillermossen on omana erillisenä alueenaan helposti saavutettava ja ihasteltava lähes tien vierestä. Molemmat uudet alueet ovat kooltaan 21ha.
Haasteelliseksi retkeilyn alueella tekevät korkeat ja jyrkät kalliot sekä niiden väliin jäävät murroslaaksot lähes etelä-pohjoissuunnassa. Aluetta halkoo reitti2000 ja Myllyjärven ympäri kiertää polku, muutoin karttoihin merkityt polut ovat lähestulkoon kadonneet, umpeenkasvaneet. Korkeuseroista ja kalliomuodostelmien sokkeloisuudesta johtuen kannattaa retkeilyyn alueella varata aikaa ja vähintään tyydyttävä suunnistustaito.
Myllyjärven suunnasta lähdettäessä parasta antia on ehdottomasti järvelle noustaessa matkan varrelle jäävä puroalue pähkinäpensaineen ja hiirenportaineen. Myllyjärveltä tulee jatkaa joko suoraan pohjoiseen Hepolammelle tai kiertää Myllyjärven rantaa vastapäivään. Myllyjärven kaakkoisnurkassa on yksityisalue joten ei kannata lähteä myötäpäivään kiertämään.
Reitti2000 yhdistyy ratsastusreittiin järven länsipuolella. Päästäkseen Gillermossenille on järkevintä valita kulku Velskolantien kautta. Gillermossenin suojelualue alkaa heti polulta tielle tullessa tien vastakkaisella puolella. Karttaan merkitty polkuyhteys pohjoisemmalle polulle jäi löytymättä. Kannattaa kävellä Velskolantietä pohjoiseen ja siirtyä maastoon kohti suota heti ensimmäisestä vastaantulevasta polkulevikkeestä (toimii näköjään myös parille autolle parkkipaikkana) tien vasemmalla puolella. Kun pysyy avokallioiden tuntumassa ja sähkölinjat kulkusuunnan oikealla puolella näkötuntumassa niin pääsee näkemään suon ehkä parhaimmillaan. Umpeen kasvavien suon kuivauslinjojen kohdalta pääsee helpoiten tien suuntaan pienelle yhden auton levikkeelle.
Tässä on retken kulminaatiopiste ajankäytön suhteen. Kaksituntinen retki onnistuu jos palaa tietä pitkin reitti2000:lle ja ratsastusreittiä myöten takaisin. Varsinkin isomman ryhmän kanssa harkittavaa. Palatakseen muuta reittiä takaisin pitää hyväksyä kulkeminen välillä hankalassa ja poluttomassa maastossa. Näin päätettiin ja samalla tietenkin aikaa kuluu enemmän. Jyrkänneharjun yli ei ole järkevää lähteä. Ainoa hyväksyttävä reitti ryhmätoimintaan kulkee Mustalammen etelärannan kautta (jyrkänteen alapuolelta) missä on paikoitellen kadonnut polku yhtyen reitti2000:teen. Tämän jälkeen voi mennä suunnalla ensimmäisestä notkosta Hepolammen länsirannalle tai kulkea laakson pohjalla etelää kohden muutamia satoja metrejä ja etsiä pienen suopainanteen takaa kohti Myllyjärveä lähtevän heikkokuntoisen polun. Näin tehtiin palaten Myllyjärvelle reilut puolituntia kalenterissa ilmoitettua aikaa myöhemmin.
Kaikki palvelut alueella keskittyvät Myllyjärvelle, mikä on suosittu uintikohde. Vessojen kunto tuoksahduksista päätelle ei ole kovin vakuuttava. Pukukopit näyttäisivät vielä toimivan. Helposta saavutettavuudesta johtuen Myllyjärven rannan välitön ympäristö on kovin roskainen ja vanhojen nuotiojätöksien kirjaama siinä missä graffititkin ovat paikkansa löytäneet.
Jos unohtaa nuo edellä mainitut sekä Velskolan tieltä kuuluvat motorisoitujen kulkuvälineiden kiihdytysäänet että mökkiläisten/uimareiden tuottamat ääniaallot niin alue tarjoaa yksin/kaksin kulkijalle mielenkiintoisen ympäristön löytää luontoa toisella tavalla vaikkapa kääpien rikkaasta maailmasta tahi vain marjastamalla. Riittävästi aikaa ja evästä mukaan niin itse lisäisin omatoimiretkeilyyn käynnin ainakin Velskolan Pitkäjärven rannalla Gillermossenin kautta ja uikkarit mukaan retken päätökseen Myllyjärven vilpoisiin vesiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti